Kun ajattelen paria vuotta takaperin, millaista elämä oli silloin ja millainen olin, en olisi silloin kuvitellut että minusta tulisi äiti..ainakaan vielä pitkään aikaan. Vaikka olenkin aina ollut koti ihminen ja rauhallinen, silti ajatus lapsesta ja niin isosta vastuusta tuntui melko mahdottomalta vielä pitkään aikaan. Ehkä houkutus olla niin sanotusti vapaa ja huoleton kuullosti mielestäni paremmalta elämältä.
Enkä mä oo ollut koskaan mitenkään niin lapsi ihmisiä. Tottakai mun kummilapsi Ella on mahdottoman söpö ihana pikku likka, mutta siihen se melkein jäikin. Ei musta oikein ollut koskaan tuntunut siltä, että olisin jotenkin äiti ihminen. Senkin lisäksi mietin miten pärjäisin ja osaisin hoitaa pientä avutonta vauvaa kun en ollut ikinä tekemisissä lasten tai vauvojen kanssa. Miten lasten/vauvojen kanssa ollaan?! :)
Tässä sitä nyt sitten kuitenkin ollaan. Olen äiti ja ylpeä sellainen! Mulla on niin maailman sulosin ja kiltein pikku mimmi kuin vain olla voi <3 Mitä äitiys sitten mulle merkitsee? Se merkkaa mulle kyllä aivan kaikkea. Halua suojella mun pientä, nauttia yhteisestä ajasta ja katsoa kun pikkunen oppii uusia asioita ja kasvaa. :) Se on vain jotenkin niin huikea tunne kun on oma lapsi ja näkee miten hän koko ajan kehittyy huimaa vauhtia. Aiemmin olisin vaikka voinut vannoa ettei musta tulis tuntumaan tältä, mutta niin siinä vain kävi, että musta kasvoi huolehtiva äiti ja mun käsitteet muuttu. :D
Edelleen osaan nauttia omastakin ajasta ja jutella muitakin asioita, mutta lapsi on kyllä iso osa mun elämää. Oon oppinut tässä samalla uusia puolia itsestäni ja kasvan myös itsekkin tavallaan Julian rinnalla.
Nyt ois outoa kuvitella elämää ilman Juliaa ja olishan se melko yksitoikkoista ja tylsää. Lapsen myötä elämään tuli uutta sisältöä! :) Kerettiinhän me jo 7 vuotta tallustella kahdestaan Juhan kanssa..nyt jatketaan elämää sitten kolmisin. <3
Mukavaa sunnuntai iltaa! :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti