Miro!

Viime vuonna tänä päivänä sain kuulla kaikkein surullisempia uutisia, meidän pieni Miro oli nukkunut pois. :/ Mun sydän jätti lyöntejä välistä, mun koko kroppa alkoi täristä ja purskahdin lohduttomaan itkuun. Mun paras kaveri, se kaikkein elämäniloisin tassuttelija oli poissa. Miten niin pienestä olennosta voikin tulla niin tärkeä ja iso osa perhettä ja omaa elämää!? <3
En vain voinut tajuta miten se pieni meni niin äkkiä, juurihan me vietimme ihanan viikonlopun leikkien ja ulkoillen ja kaikki oli hyvin.

Tänään tulee vuosi täyteen ilman meidän pientä höpönassu palleroa. Edelleen mulla on kamala ikävä sitä pientä kaveria joka häntä heiluen tuli aina vastaan tervehtimään ja jonka kanssa mä ulkoilin aina paljon. Tätä tekstiä kirjoittaessanikin kyyneleet nousevat silmiin.. ja mun on vaikea pidättää itkua. Asian kanssa on oppinut elämään, mutten koskaan tule häntä unohtamaan ja edelleen on päiviä kun alan itkemään häntä muistellessani.

14 ihanaa ja hauskaa vuotta saimme olla kanssasi, kiitos niistä. Nyt muistot elää sydämessämme. Lepää vain rauhassa pieni <3

- Rakkaudella, Jonna-